Minä en ota kantaa kenenkään iäisyyden viettoon. Se asia ei ole minun missään määrin. Enemmän minua kiinnostaa se, mitä on olla pelastunut, pelastettu, mitä se voi olla ja tarkoittaa.
Yksi tärkeä, ihmisen sydämen asennetta tutkiva kysymys on, miltä halutaan pelastua. Synniltä, vaiko sen seuraukselta? Jos ihminen elää uskoaan pelossa ja pelosta käsin, hän haluaa pelastua nimenomaan synnin seurauksilta, rangaistukselta.
Raamattu on kuitenkin kutsunut uskovat elämään rakkaudesta käsin. Kun me elämme uskovan elämää rakkaudesta käsin, me emme enää ajattele pelastumista rangaistuksesta käsin. Me todella rakastamme Jumalaa niin, että haluamme pelastua nimenomaisesti synniltä, syntiä tekemästä, koska tiedämme, että synti satuttaa meidän rakasta, rakastavaa Isäämme.
Kun me elämme rangaistuskeskeisen uskon sijaan rakkauskeskeistä uskoa, me näemme Isän taas uusin silmin. Raamatun Jumala on itse rakkaus. Hän ei halua lapsilleen mitään pahaa. Hän ei halua meille rangaistusta, Hänhän itse lahjoitti meille Jeesuksen. Raamattu ei kehoita pelkäämään rangaistusta. Raamattu kehoittaa rakastamaan Herraa, meidän Jumalaamme koko sydämestämme, mielestämme ja ruumiistamme ja kertoo sen olevan tärkein käsky. Rakkaus täyttää koko lain. Koska tärkeintä on sydämen ympärileikkaus. Se, että ihminen koko sydämestään rakastaa palvella Herraansa, koska on niin täynnä rakkautta Häneen.
Älä tee itsellesi "epä"jumalaa, väärää jumalakuvaa, vihaisesta, rangaistusta tihkuvasta säälimättömästä jumalasta. Rangaistuksen pelko ei ole oikea syy pyytää syntejään anteeksi, koska se ei muuta sydämen asennetta. Opettele tuntemaan raamatun Jumala, ikuinen, palava Rakkaus. Hänellä on tarjota niin paljon enemmän, kuin pelko. Hänelle saat olla rakastettu lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti