Viimeaikoina Jumala on puhutellut minua ennenkaikkea vaikeuksista. Olen ihminen, joka haluaa aina ymmärtää, että miten mikäkin toimii ja miksi. Haluaisin ymmärtää myös Herraa ja Hänen suunnitelmiaan, mutta en ymmärrä. Haluaisin osata selittää, mutta en osaa.
Istuin aamupalalla flunssaisten lapsieni kanssa. Aamu oli harmaa, kalsea ja masentava. Ei yhden yhtään auringonsädettä ilahduttamassa loistollaan, vain paksu, harmaa pilviverho. Yhtäkkiä se kuitenkin raottui ja aurinko pilkisti hämyisen verhon takaa. Vain ohikiitävän hetken, kunnes pilviverho sulkeutui jälleen. Ja Isä puhui; "Näethän lapseni. Aurinko on sama ja sen kierto taivaalla sama, sen valo ja voima sama, vaikket sitä näe. Vaikka sumu ja pilvet sen peittäisivät, siellä se on. Toisena päivänä se paistaa esteettä, toisena se on salattuna. Ja niinä päivinä, kun lapseni et näe päivänpaistetta, usko. Usko ja unohda pilviverho, auringon voima on muuttumaton. Minä olen muuttumaton, ikuinen Jumala."
Ja sain rauhan. Ei minun tarvitse ymmärtää. En ikinä voisi ymmärtää. Riittää kun uskon. Minä uskon. Silloinkin kun aurinko on pilvien takana, se silti paistaa ja vaikken sitä näe, uskon sen. Ei yksikään pilvi tai sumu muuta sitä asiaa. Siellä se on. Usko pois.
"Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." Job.39:34-38
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti