Uusi vuosi, uudet kujeet, heh heh. No ei, mutta oikeesti. Blogipaussini venyi, vatsanahkani venyi, remontti venyy, oman minuuteni rajat venyy. Ehkä minulla vielä jokin aika sitten oli ajatus, että tämä kaoottinen lapsiperhe&remontti mylläkkä on jokin hetkellinen välivaihe, joka porhaltaa ohi iloisesti vilkuttaen. Kunnes eräänä päivänä totesin, että pahus, tää on mun elämä, se olen minä joka vilkutan iloisesti eiliselle päivälle ja tervehdin avosylin juuri tätä päivää ja vaihetta. Ei siitä ole kiire mihinkään, eikä ennen ollut sen hassumpaa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin tämä hetki on nyt, juuri nyt ja vaikka juuri nyt ei soudeta tasaisia vetoja tyynessä vedessä, niin hei, aallokossa voi surffata!
Joten hei, kiva nähdä sua vuosi 2017! Odotan innolla yhteistä matkaamme. Seurueeseen kuuluu edelleen se sama, ihan huithapeli aviomies, Neiti Eskari, Leikkiväinen, Nepu ja Napis. Muutama kissa ja pikkasen projekti talo. Ja mä. Mä rakastan mun perhettä. Ja mä rakastan Jumalaa. Ja erityisesti mä rakastan elää Jumalan lampaana, johdatuksessa, sellaisena pienenä, höpsönä karitsana, joka vaan sanoo "bäääh" ja menee mihin nenä näyttää ja sauva sallii. Niin sanoinko jo, miten innoissani olen uudesta vuodesta? Niin tosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti